Kiti Müller on 70-vuotias neurologi, joka siirtyi 60 vuoden iässä Työterveyslaitoksen Aivot ja työ tutkimusprofessorin tehtävästä tekemään tutkimusta Nokian tutkimuskeskuksessa liki kuudeksi vuodeksi. Nykyään hän työskentelee lääketieteen asiantuntijana GlucoModicum ja Pixieray yrityksissä sekä opettaa dosenttina Helsingin ja Aalto yliopistoissa ja toimii Aalto yliopiston Biodesign mentorina. Hän luennoi ja kirjoittaa mm. aivoterveyteen, ikään, lääketieteeseen sekä digiaikaan ja työelämään liittyvistä aiheista ‘Ajatusfiilailua’ blogissaan (kitimuller.com). Yhdessä Kristina Laaksosen ja Ulla Bromisin kanssa kirjoitettu kirja ‘Treeniä varttuneelle keholle ja mielelle’ ilmestyi alkuvuodesta. Kirjan pääsanoma on: Liike on aina aivo- ja muistitreeniä. Kirjassa on myös ajantasainen tutkittu tieto siitä, miten iän karttuminen vaikuttaa jokaisen ihmisen toimintakykyyn. Hitaammin hyvää tulee.
Kiti Müller on 70-vuotias neurologi, joka siirtyi 60 vuoden iässä Työterveyslaitoksen Aivot ja työ tutkimusprofessorin tehtävästä tekemään tutkimusta Nokian tutkimuskeskuksessa liki kuudeksi vuodeksi. Nykyään hän työskentelee lääketieteen asiantuntijana GlucoModicum ja Pixieray yrityksissä sekä opettaa dosenttina Helsingin ja Aalto yliopistoissa ja toimii Aalto yliopiston Biodesign mentorina.
Kiti Müller, Lääketieteen asiantuntija, Glucomodicum & Pixieray
Kiti Müller, Lääketieteen asiantuntija, Glucomodicum & Pixieray
Kiti Müller, Lääketieteen asiantuntija, Glucomodicum & Pixieray
Kiti Müller, Lääketieteen asiantuntija, Glucomodicum & Pixieray
Osaamisen ja kokemuksen jakamisen voima
15.9.2024
Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs Mikko Hautala on päättämässä nelivuotista kauttaan. Helsingin Sanomien haastattelussa (20.8. Elina Vänttönen) hän jakoi neljä oivallustaan Yhdysvalloista. Oivallus numero 4 on otsikoitu: On vapauttavaa, kun epäonnistumisista ei leimata. Kappaleen lause: ”Hautala ihailee myös sitä, kuinka kokemusta arvostetaan eikä ikärasismia ole.” Tämä havahdutti, kun Suomessa tämän vuoden aikana ryminällä julkisuuteen noussut 55 Rise and Shine kansanliike on tehnyt näkyväksi sen, että Suomessa tilanne on toinen: ikää ja kokemusta ei arvosteta. Kansanliike pyrkii poistamaan ikäsyrjinnän.
Keskustelin työuransa alussa olevan henkilön kanssa, joka tuskaili sitä, että työpaikkailmoituksissa vaaditaan mahdotonta yhdistelmää: nuoruutta ja vähintään 5 vuoden kokemusta usealta eri alalta. Lisäksi olisi hyvä, että lapset olisivat jo kouluiässä. Totesin, että tällainen toivelista voisi toteutua neljän eri-ikäisen tiimissä, jossa ihmisten työ- ja elämänkokemus täydentävät toisiaan.
1990-luvulla teknologiset ratkaisut ensin hiipivät ja kohta hyökyaallon tavoin jalkautuivat työpaikoille. Tehdastuotantoon tuli väsymättömiä robotteja ja valvomoita, joissa monien näyttöjen ruudulle sylkevän datan pohjalta esimerkiksi paperimies arvioi paperikoneen kuntoa. ”Jos näytöillä välkkyy punaista, avaamme valvomon oven ja nuuhkaisemme. Kokemus on opettanut, mihin hajuun pitää reagoida.” Vakuutuslääkärinä toimiessani arvioin työkyvyttömyyseläkkeen lääketieteellistä perustetta. Tässä työssä huomasin, että potilaiden työn sisältöä tai sen vaatimuksia toimintakyvylle tunnetaan huonosti. Ammattinimike ei sitä valaise. Lausunnossani totesin työntekijän polviin uudet nivelet laittaneelle ortopedille, että tekonivelien kanssa 58-vuotias pystyy hyvin tekemään pääosin sisäsiistiä toimistotyyppistä valvomotyötä.
Vastaanotollani istui 1990-luvun puolivälissä alle 50-vuotias mies, entinen metsuri. Parikymmentä vuotta moottorisahan tärinälle altistuminen oli vaurioittanut sormien ja käsien verisuonten seinämärakenteen ja usein myös ääreishermostoa. Kylmässä metsuri sai ylimääräiset valkoiset hansikkaat ja kivuliailla, kömpelöillä sormilla ei ollut turvallista tehdä metsätöitä moottorisahan kanssa. Minulta kuitenkin kysyttiin: voiko häntä kouluttaa metsäkoneen kuljettajaksi? Oppiiko hänen ikäisensä uutta? Onko edes motivoitunut? Sisälläni kiehui. Pitkä kokemus metsätöistä oli erinomainen pohja jatkaa metsätöitä metsäkoneen kuljettajana sanoin hämmentyneelle ja ymmärrettävästi loukkaantuneelle miehelle.
Nykyään ihmisen tärkein työväline on monilla datarousku: tietokone, läppäri, älykännykkä. Jotta se saa tekemistä, pitää ihmisen syöttää siihen enenevässä määrin informaatiota. Kohta tietojärjestelmän algoritmit johtivat ihmisiä, kirittivät ihmisiä lisäämään tehoja. Informaatiojärjestelmien pyörityksessä ihminen ei juuri ehtinyt hyödyntämään työkokemustaan, kehittämään työtä, oivaltamaan uutta, ajattelemaan ääneen työkavereiden kanssa. Digiratkaisut ovat aikasyöppö käenpoika.
”Digiloikkien” myötä vastaanotolleni tuli lukuisia keski-ikäisiä. Lähettämisen syy: muisti pätkii ja henkilö ei varmaankaan opi uutta, kun tietokoneet ja -järjestelmät vaativat uudenlaista työotetta. Jälleen kirjoitin palautteeseen: ihmisen muisti ja oppiminen toimivat hyvin. Jos uusiin työtapoihin pitää ajaa itsensä sisään työnteon ohessa, ei ihme, jos homma tökkii.
Havahduin siihen, että työelämässä tieto ihmisen aivojen toiminnasta ja oppimisesta oli olematonta. Tieto tästä oli jalkautettava työelämään. Vuosittain pidin kymmenittäin koulutuksia eri toimialoilla.
Minulla on kaksi pääsanomaa koskien aivoterveyttä: otsalohkojen toiminta on tärkeätä itsetuntemukselle, sosiaalisille taidoille, ongelmanratkaisulle tunneälylle ja tilannetajulle. Niiden kypsyminen jatkuu 25-vuotiaaksi. Antakaa nuorille aikaa kypsytellä otsalohkojaan. Suokaa heille aikaa ymmärtää itseä ja muita. Älkää tunkeko heitä koulutus- ja uraputkiin liian aikaisin. Toinen sanomani on, että ihmisen oppimiskyky ei iän myötä katoa. Ammattia voi vaihtaa, vaikka kuusikymppisenä.
Kun 2014 lähdin Työterveyslaitoksen aivot ja työ tutkimusprofessorin toimesta, 60-vuotiaana, tutkijaksi Nokialle, yli 20 vuoden aikana kertyneet lehtihaastattelut havahduttivat: joka vuosi väänsin rautalangasta samoja aivoterveyteen liittyviä teemoja. Vain minä vanhenin ja tukan väriyhdistelmä vaihtui.
Napakka tietopaketti aivojen toiminnasta
Ajattelu on aivoissa tapahtuvaa tiedonkäsittelyä. On kyse työmuistin, tarkkaavuuden ja muistivarantojen välisestä yhteispelistä. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen, jatkuvasti päivittyvä tietovaranto hajasijoitettuna eri aivoalueille. Niihin on tallennettu mm. koulutuksissa, käytännön arki- ja työelämässä opittua ja koettua sekä tapahtumia elämän varrelta ja niihin liittyviä tunnemuistoja. Muistirakenteet päivittyvät jatkuvasti, erityisesti unen aikana. Iän karttuessa muistivarannot ovat ehtineet pitempään monipuolistua.
Aiemmin opittu ja koettu vaikuttaa siihen, mitä havaitaan ja mikä merkitys tiedolle annetaan Tämä myös selittää, miksi ihmisille voi muodostua samastakin tiedosta jopa päinvastaiset käsitykset.
Tiedon jakamisen voima
Erilaiset tulkinnat asioista ovat mielestäni osoitus tiedon jakamisen voimasta. Kun useampi ihminen ajattelee ääneen, syntyy monipuolisempi kuva siitä, mistä on kysymys. Me emme elä mustavalkoisessa – joko tai – maailmassa
Ajattelun taidoissa keskeistä on kyky paitsi monipuolisesti käsitellä tietoa, ymmärtää, että tiedon pohjalta voi tehdä erilaisia päätelmiä. Kyky soveltaa oppimaansa on elämän taito, jota tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Sitä voi harjoittaa ja opetella päivittäin.
Kun osa työtovereista kaikkoaa, työnsä pitäneillä on usein liian iso työkakku. Ihmisten venymiskyky on lujilla fyysisesti, henkisesti ja aivoterveyden kannalta. Ajatus ei juokse. Pinnan alla kutittelevat ideat jäävät puurtamisen jalkoihin. Toisaalta taidot rapistuvat, eivätkä kehity, jos ihminen ei saa virikkeitä. Näin käy vähitellen heille, joita ei työelämään enää huolita, vaikka työhaluja on.
Tehdään asiat fiksummin - uudistutaan
Pidetään huolta siitä, että töissä on eri ikäisiä ja eri kokemukset omaavia. Ääneen yhdessä ajattelu ruokkii ideoita. Ihmisten erilaiset tiedot ja taidot, hankittu kokemus on oleellista, ettei päädytä vanhoihin kulahtaneisiin ideoihin ja ratkaisuihin. Jotta tämä vältetään, tarvitaan ihmisiä, joilla on tietoa siitä, mikä ei ole aikaisemmin toiminut, mutta voisi nyt onnistua, kun virheistä on opittu ja osaaminen on kasvanut. Historiatieto ja tulevaisuuden mahdollisuudet yhdistyvät. Tämä on fiksua. Liitetään mestari-kisälli -malli keskeiseksi osaksi työssä oppimista. Se jäi jalkoihin, kun osaavat reilu viisikymppiset siivottiin pois tehostamisen nimissä.
Yhteiskuntamme ongelma on, että osalla ihmisistä on enemmän tekemistä kuin mihin voimavarat riittävät, ja toisaalta osa työhaluja omaavista syrjäytyvät työelämästä. On lyhytnäköistä ja väärin kuvitella, että esimerkiksi 30 vuoden kokemuksen omaava ihminen, jolta kustannusten säästämisen nimissä meni työpaikka alta, ei pysty tai halua opetella uutta.
Fyysisesti raskas työ kuluttaa kehoa ja siinä jaksaminen eläkeikään asti ei ehkä onnistu. On mielikuvituksen ja tahtotilan puutetta, jos työpaikoilla ei löydetä ratkaisuja, joilla ihminen voi edelleen jakaa hankkimaansa kokemusta työssä esimerkiksi työnjohtajana tai työympäristön turvallisuustyössä. Ihmisiä pitää kuitenkin auttaa oivaltamaan, mitä kaikkea osaamista on kertynyt hänellekin, joka ei koulunpenkillä viihdy.
Yhteiskunnalle ihmisten ainutlaatuiset ja erilaiset aivojen tietopankit, näkökulmat tietoon, taitopalettien monipuolisuus ja erilaiset kiinnostuksen kohteet ovat rikkaus. Ihmiset pyörittävät, rakentavat ja kehittävät yhteiskuntaa. Ilman ajattelevia ihmisiä yritykset eivät innovoi tai työpaikat kehitä hyviä työtapoja.
Lopuksi käytännön vinkki: kysy, kuuntele, puhu, jaa kokemuksia.
Luennoillani pyydän kuulijoita jälkikäteen juttelemaan muiden kanssa siitä, mikä luennosta jäi mieleen. He yllättyvät huomatessaan, että tietty asia, jonka vierustoveri muistaa, meni itseltä luennolla ohi.
Osaamisen ja kokemuksen jakamisen voima
15.9.2024
Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs Mikko Hautala on päättämässä nelivuotista kauttaan. Helsingin Sanomien haastattelussa (20.8. Elina Vänttönen) hän jakoi neljä oivallustaan Yhdysvalloista. Oivallus numero 4 on otsikoitu: On vapauttavaa, kun epäonnistumisista ei leimata. Kappaleen lause: ”Hautala ihailee myös sitä, kuinka kokemusta arvostetaan eikä ikärasismia ole.” Tämä havahdutti, kun Suomessa tämän vuoden aikana ryminällä julkisuuteen noussut 55 Rise and Shine kansanliike on tehnyt näkyväksi sen, että Suomessa tilanne on toinen: ikää ja kokemusta ei arvosteta. Kansanliike pyrkii poistamaan ikäsyrjinnän.
Keskustelin työuransa alussa olevan henkilön kanssa, joka tuskaili sitä, että työpaikkailmoituksissa vaaditaan mahdotonta yhdistelmää: nuoruutta ja vähintään 5 vuoden kokemusta usealta eri alalta. Lisäksi olisi hyvä, että lapset olisivat jo kouluiässä. Totesin, että tällainen toivelista voisi toteutua neljän eri-ikäisen tiimissä, jossa ihmisten työ- ja elämänkokemus täydentävät toisiaan.
1990-luvulla teknologiset ratkaisut ensin hiipivät ja kohta hyökyaallon tavoin jalkautuivat työpaikoille. Tehdastuotantoon tuli väsymättömiä robotteja ja valvomoita, joissa monien näyttöjen ruudulle sylkevän datan pohjalta esimerkiksi paperimies arvioi paperikoneen kuntoa. ”Jos näytöillä välkkyy punaista, avaamme valvomon oven ja nuuhkaisemme. Kokemus on opettanut, mihin hajuun pitää reagoida.” Vakuutuslääkärinä toimiessani arvioin työkyvyttömyyseläkkeen lääketieteellistä perustetta. Tässä työssä huomasin, että potilaiden työn sisältöä tai sen vaatimuksia toimintakyvylle tunnetaan huonosti. Ammattinimike ei sitä valaise. Lausunnossani totesin työntekijän polviin uudet nivelet laittaneelle ortopedille, että tekonivelien kanssa 58-vuotias pystyy hyvin tekemään pääosin sisäsiistiä toimistotyyppistä valvomotyötä.
Vastaanotollani istui 1990-luvun puolivälissä alle 50-vuotias mies, entinen metsuri. Parikymmentä vuotta moottorisahan tärinälle altistuminen oli vaurioittanut sormien ja käsien verisuonten seinämärakenteen ja usein myös ääreishermostoa. Kylmässä metsuri sai ylimääräiset valkoiset hansikkaat ja kivuliailla, kömpelöillä sormilla ei ollut turvallista tehdä metsätöitä moottorisahan kanssa. Minulta kuitenkin kysyttiin: voiko häntä kouluttaa metsäkoneen kuljettajaksi? Oppiiko hänen ikäisensä uutta? Onko edes motivoitunut? Sisälläni kiehui. Pitkä kokemus metsätöistä oli erinomainen pohja jatkaa metsätöitä metsäkoneen kuljettajana sanoin hämmentyneelle ja ymmärrettävästi loukkaantuneelle miehelle.
Nykyään ihmisen tärkein työväline on monilla datarousku: tietokone, läppäri, älykännykkä. Jotta se saa tekemistä, pitää ihmisen syöttää siihen enenevässä määrin informaatiota. Kohta tietojärjestelmän algoritmit johtivat ihmisiä, kirittivät ihmisiä lisäämään tehoja. Informaatiojärjestelmien pyörityksessä ihminen ei juuri ehtinyt hyödyntämään työkokemustaan, kehittämään työtä, oivaltamaan uutta, ajattelemaan ääneen työkavereiden kanssa. Digiratkaisut ovat aikasyöppö käenpoika.
”Digiloikkien” myötä vastaanotolleni tuli lukuisia keski-ikäisiä. Lähettämisen syy: muisti pätkii ja henkilö ei varmaankaan opi uutta, kun tietokoneet ja -järjestelmät vaativat uudenlaista työotetta. Jälleen kirjoitin palautteeseen: ihmisen muisti ja oppiminen toimivat hyvin. Jos uusiin työtapoihin pitää ajaa itsensä sisään työnteon ohessa, ei ihme, jos homma tökkii.
Havahduin siihen, että työelämässä tieto ihmisen aivojen toiminnasta ja oppimisesta oli olematonta. Tieto tästä oli jalkautettava työelämään. Vuosittain pidin kymmenittäin koulutuksia eri toimialoilla.
Minulla on kaksi pääsanomaa koskien aivoterveyttä: otsalohkojen toiminta on tärkeätä itsetuntemukselle, sosiaalisille taidoille, ongelmanratkaisulle tunneälylle ja tilannetajulle. Niiden kypsyminen jatkuu 25-vuotiaaksi. Antakaa nuorille aikaa kypsytellä otsalohkojaan. Suokaa heille aikaa ymmärtää itseä ja muita. Älkää tunkeko heitä koulutus- ja uraputkiin liian aikaisin. Toinen sanomani on, että ihmisen oppimiskyky ei iän myötä katoa. Ammattia voi vaihtaa, vaikka kuusikymppisenä.
Kun 2014 lähdin Työterveyslaitoksen aivot ja työ tutkimusprofessorin toimesta, 60-vuotiaana, tutkijaksi Nokialle, yli 20 vuoden aikana kertyneet lehtihaastattelut havahduttivat: joka vuosi väänsin rautalangasta samoja aivoterveyteen liittyviä teemoja. Vain minä vanhenin ja tukan väriyhdistelmä vaihtui.
Napakka tietopaketti aivojen toiminnasta
Ajattelu on aivoissa tapahtuvaa tiedonkäsittelyä. On kyse työmuistin, tarkkaavuuden ja muistivarantojen välisestä yhteispelistä. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen, jatkuvasti päivittyvä tietovaranto hajasijoitettuna eri aivoalueille. Niihin on tallennettu mm. koulutuksissa, käytännön arki- ja työelämässä opittua ja koettua sekä tapahtumia elämän varrelta ja niihin liittyviä tunnemuistoja. Muistirakenteet päivittyvät jatkuvasti, erityisesti unen aikana. Iän karttuessa muistivarannot ovat ehtineet pitempään monipuolistua.
Aiemmin opittu ja koettu vaikuttaa siihen, mitä havaitaan ja mikä merkitys tiedolle annetaan Tämä myös selittää, miksi ihmisille voi muodostua samastakin tiedosta jopa päinvastaiset käsitykset.
Tiedon jakamisen voima
Erilaiset tulkinnat asioista ovat mielestäni osoitus tiedon jakamisen voimasta. Kun useampi ihminen ajattelee ääneen, syntyy monipuolisempi kuva siitä, mistä on kysymys. Me emme elä mustavalkoisessa – joko tai – maailmassa
Ajattelun taidoissa keskeistä on kyky paitsi monipuolisesti käsitellä tietoa, ymmärtää, että tiedon pohjalta voi tehdä erilaisia päätelmiä. Kyky soveltaa oppimaansa on elämän taito, jota tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Sitä voi harjoittaa ja opetella päivittäin.
Kun osa työtovereista kaikkoaa, työnsä pitäneillä on usein liian iso työkakku. Ihmisten venymiskyky on lujilla fyysisesti, henkisesti ja aivoterveyden kannalta. Ajatus ei juokse. Pinnan alla kutittelevat ideat jäävät puurtamisen jalkoihin. Toisaalta taidot rapistuvat, eivätkä kehity, jos ihminen ei saa virikkeitä. Näin käy vähitellen heille, joita ei työelämään enää huolita, vaikka työhaluja on.
Tehdään asiat fiksummin - uudistutaan
Pidetään huolta siitä, että töissä on eri ikäisiä ja eri kokemukset omaavia. Ääneen yhdessä ajattelu ruokkii ideoita. Ihmisten erilaiset tiedot ja taidot, hankittu kokemus on oleellista, ettei päädytä vanhoihin kulahtaneisiin ideoihin ja ratkaisuihin. Jotta tämä vältetään, tarvitaan ihmisiä, joilla on tietoa siitä, mikä ei ole aikaisemmin toiminut, mutta voisi nyt onnistua, kun virheistä on opittu ja osaaminen on kasvanut. Historiatieto ja tulevaisuuden mahdollisuudet yhdistyvät. Tämä on fiksua. Liitetään mestari-kisälli -malli keskeiseksi osaksi työssä oppimista. Se jäi jalkoihin, kun osaavat reilu viisikymppiset siivottiin pois tehostamisen nimissä.
Yhteiskuntamme ongelma on, että osalla ihmisistä on enemmän tekemistä kuin mihin voimavarat riittävät, ja toisaalta osa työhaluja omaavista syrjäytyvät työelämästä. On lyhytnäköistä ja väärin kuvitella, että esimerkiksi 30 vuoden kokemuksen omaava ihminen, jolta kustannusten säästämisen nimissä meni työpaikka alta, ei pysty tai halua opetella uutta.
Fyysisesti raskas työ kuluttaa kehoa ja siinä jaksaminen eläkeikään asti ei ehkä onnistu. On mielikuvituksen ja tahtotilan puutetta, jos työpaikoilla ei löydetä ratkaisuja, joilla ihminen voi edelleen jakaa hankkimaansa kokemusta työssä esimerkiksi työnjohtajana tai työympäristön turvallisuustyössä. Ihmisiä pitää kuitenkin auttaa oivaltamaan, mitä kaikkea osaamista on kertynyt hänellekin, joka ei koulunpenkillä viihdy.
Yhteiskunnalle ihmisten ainutlaatuiset ja erilaiset aivojen tietopankit, näkökulmat tietoon, taitopalettien monipuolisuus ja erilaiset kiinnostuksen kohteet ovat rikkaus. Ihmiset pyörittävät, rakentavat ja kehittävät yhteiskuntaa. Ilman ajattelevia ihmisiä yritykset eivät innovoi tai työpaikat kehitä hyviä työtapoja.
Lopuksi käytännön vinkki: kysy, kuuntele, puhu, jaa kokemuksia.
Luennoillani pyydän kuulijoita jälkikäteen juttelemaan muiden kanssa siitä, mikä luennosta jäi mieleen. He yllättyvät huomatessaan, että tietty asia, jonka vierustoveri muistaa, meni itseltä luennolla ohi.
Osaamisen ja kokemuksen jakamisen voima
15.9.2024
Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs Mikko Hautala on päättämässä nelivuotista kauttaan. Helsingin Sanomien haastattelussa (20.8. Elina Vänttönen) hän jakoi neljä oivallustaan Yhdysvalloista. Oivallus numero 4 on otsikoitu: On vapauttavaa, kun epäonnistumisista ei leimata. Kappaleen lause: ”Hautala ihailee myös sitä, kuinka kokemusta arvostetaan eikä ikärasismia ole.” Tämä havahdutti, kun Suomessa tämän vuoden aikana ryminällä julkisuuteen noussut 55 Rise and Shine kansanliike on tehnyt näkyväksi sen, että Suomessa tilanne on toinen: ikää ja kokemusta ei arvosteta. Kansanliike pyrkii poistamaan ikäsyrjinnän.
Keskustelin työuransa alussa olevan henkilön kanssa, joka tuskaili sitä, että työpaikkailmoituksissa vaaditaan mahdotonta yhdistelmää: nuoruutta ja vähintään 5 vuoden kokemusta usealta eri alalta. Lisäksi olisi hyvä, että lapset olisivat jo kouluiässä. Totesin, että tällainen toivelista voisi toteutua neljän eri-ikäisen tiimissä, jossa ihmisten työ- ja elämänkokemus täydentävät toisiaan.
1990-luvulla teknologiset ratkaisut ensin hiipivät ja kohta hyökyaallon tavoin jalkautuivat työpaikoille. Tehdastuotantoon tuli väsymättömiä robotteja ja valvomoita, joissa monien näyttöjen ruudulle sylkevän datan pohjalta esimerkiksi paperimies arvioi paperikoneen kuntoa. ”Jos näytöillä välkkyy punaista, avaamme valvomon oven ja nuuhkaisemme. Kokemus on opettanut, mihin hajuun pitää reagoida.” Vakuutuslääkärinä toimiessani arvioin työkyvyttömyyseläkkeen lääketieteellistä perustetta. Tässä työssä huomasin, että potilaiden työn sisältöä tai sen vaatimuksia toimintakyvylle tunnetaan huonosti. Ammattinimike ei sitä valaise. Lausunnossani totesin työntekijän polviin uudet nivelet laittaneelle ortopedille, että tekonivelien kanssa 58-vuotias pystyy hyvin tekemään pääosin sisäsiistiä toimistotyyppistä valvomotyötä.
Vastaanotollani istui 1990-luvun puolivälissä alle 50-vuotias mies, entinen metsuri. Parikymmentä vuotta moottorisahan tärinälle altistuminen oli vaurioittanut sormien ja käsien verisuonten seinämärakenteen ja usein myös ääreishermostoa. Kylmässä metsuri sai ylimääräiset valkoiset hansikkaat ja kivuliailla, kömpelöillä sormilla ei ollut turvallista tehdä metsätöitä moottorisahan kanssa. Minulta kuitenkin kysyttiin: voiko häntä kouluttaa metsäkoneen kuljettajaksi? Oppiiko hänen ikäisensä uutta? Onko edes motivoitunut? Sisälläni kiehui. Pitkä kokemus metsätöistä oli erinomainen pohja jatkaa metsätöitä metsäkoneen kuljettajana sanoin hämmentyneelle ja ymmärrettävästi loukkaantuneelle miehelle.
Nykyään ihmisen tärkein työväline on monilla datarousku: tietokone, läppäri, älykännykkä. Jotta se saa tekemistä, pitää ihmisen syöttää siihen enenevässä määrin informaatiota. Kohta tietojärjestelmän algoritmit johtivat ihmisiä, kirittivät ihmisiä lisäämään tehoja. Informaatiojärjestelmien pyörityksessä ihminen ei juuri ehtinyt hyödyntämään työkokemustaan, kehittämään työtä, oivaltamaan uutta, ajattelemaan ääneen työkavereiden kanssa. Digiratkaisut ovat aikasyöppö käenpoika.
”Digiloikkien” myötä vastaanotolleni tuli lukuisia keski-ikäisiä. Lähettämisen syy: muisti pätkii ja henkilö ei varmaankaan opi uutta, kun tietokoneet ja -järjestelmät vaativat uudenlaista työotetta. Jälleen kirjoitin palautteeseen: ihmisen muisti ja oppiminen toimivat hyvin. Jos uusiin työtapoihin pitää ajaa itsensä sisään työnteon ohessa, ei ihme, jos homma tökkii.
Havahduin siihen, että työelämässä tieto ihmisen aivojen toiminnasta ja oppimisesta oli olematonta. Tieto tästä oli jalkautettava työelämään. Vuosittain pidin kymmenittäin koulutuksia eri toimialoilla.
Minulla on kaksi pääsanomaa koskien aivoterveyttä: otsalohkojen toiminta on tärkeätä itsetuntemukselle, sosiaalisille taidoille, ongelmanratkaisulle tunneälylle ja tilannetajulle. Niiden kypsyminen jatkuu 25-vuotiaaksi. Antakaa nuorille aikaa kypsytellä otsalohkojaan. Suokaa heille aikaa ymmärtää itseä ja muita. Älkää tunkeko heitä koulutus- ja uraputkiin liian aikaisin. Toinen sanomani on, että ihmisen oppimiskyky ei iän myötä katoa. Ammattia voi vaihtaa, vaikka kuusikymppisenä.
Kun 2014 lähdin Työterveyslaitoksen aivot ja työ tutkimusprofessorin toimesta, 60-vuotiaana, tutkijaksi Nokialle, yli 20 vuoden aikana kertyneet lehtihaastattelut havahduttivat: joka vuosi väänsin rautalangasta samoja aivoterveyteen liittyviä teemoja. Vain minä vanhenin ja tukan väriyhdistelmä vaihtui.
Napakka tietopaketti aivojen toiminnasta
Ajattelu on aivoissa tapahtuvaa tiedonkäsittelyä. On kyse työmuistin, tarkkaavuuden ja muistivarantojen välisestä yhteispelistä. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen, jatkuvasti päivittyvä tietovaranto hajasijoitettuna eri aivoalueille. Niihin on tallennettu mm. koulutuksissa, käytännön arki- ja työelämässä opittua ja koettua sekä tapahtumia elämän varrelta ja niihin liittyviä tunnemuistoja. Muistirakenteet päivittyvät jatkuvasti, erityisesti unen aikana. Iän karttuessa muistivarannot ovat ehtineet pitempään monipuolistua.
Aiemmin opittu ja koettu vaikuttaa siihen, mitä havaitaan ja mikä merkitys tiedolle annetaan Tämä myös selittää, miksi ihmisille voi muodostua samastakin tiedosta jopa päinvastaiset käsitykset.
Tiedon jakamisen voima
Erilaiset tulkinnat asioista ovat mielestäni osoitus tiedon jakamisen voimasta. Kun useampi ihminen ajattelee ääneen, syntyy monipuolisempi kuva siitä, mistä on kysymys. Me emme elä mustavalkoisessa – joko tai – maailmassa
Ajattelun taidoissa keskeistä on kyky paitsi monipuolisesti käsitellä tietoa, ymmärtää, että tiedon pohjalta voi tehdä erilaisia päätelmiä. Kyky soveltaa oppimaansa on elämän taito, jota tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Sitä voi harjoittaa ja opetella päivittäin.
Kun osa työtovereista kaikkoaa, työnsä pitäneillä on usein liian iso työkakku. Ihmisten venymiskyky on lujilla fyysisesti, henkisesti ja aivoterveyden kannalta. Ajatus ei juokse. Pinnan alla kutittelevat ideat jäävät puurtamisen jalkoihin. Toisaalta taidot rapistuvat, eivätkä kehity, jos ihminen ei saa virikkeitä. Näin käy vähitellen heille, joita ei työelämään enää huolita, vaikka työhaluja on.
Tehdään asiat fiksummin - uudistutaan
Pidetään huolta siitä, että töissä on eri ikäisiä ja eri kokemukset omaavia. Ääneen yhdessä ajattelu ruokkii ideoita. Ihmisten erilaiset tiedot ja taidot, hankittu kokemus on oleellista, ettei päädytä vanhoihin kulahtaneisiin ideoihin ja ratkaisuihin. Jotta tämä vältetään, tarvitaan ihmisiä, joilla on tietoa siitä, mikä ei ole aikaisemmin toiminut, mutta voisi nyt onnistua, kun virheistä on opittu ja osaaminen on kasvanut. Historiatieto ja tulevaisuuden mahdollisuudet yhdistyvät. Tämä on fiksua. Liitetään mestari-kisälli -malli keskeiseksi osaksi työssä oppimista. Se jäi jalkoihin, kun osaavat reilu viisikymppiset siivottiin pois tehostamisen nimissä.
Yhteiskuntamme ongelma on, että osalla ihmisistä on enemmän tekemistä kuin mihin voimavarat riittävät, ja toisaalta osa työhaluja omaavista syrjäytyvät työelämästä. On lyhytnäköistä ja väärin kuvitella, että esimerkiksi 30 vuoden kokemuksen omaava ihminen, jolta kustannusten säästämisen nimissä meni työpaikka alta, ei pysty tai halua opetella uutta.
Fyysisesti raskas työ kuluttaa kehoa ja siinä jaksaminen eläkeikään asti ei ehkä onnistu. On mielikuvituksen ja tahtotilan puutetta, jos työpaikoilla ei löydetä ratkaisuja, joilla ihminen voi edelleen jakaa hankkimaansa kokemusta työssä esimerkiksi työnjohtajana tai työympäristön turvallisuustyössä. Ihmisiä pitää kuitenkin auttaa oivaltamaan, mitä kaikkea osaamista on kertynyt hänellekin, joka ei koulunpenkillä viihdy.
Yhteiskunnalle ihmisten ainutlaatuiset ja erilaiset aivojen tietopankit, näkökulmat tietoon, taitopalettien monipuolisuus ja erilaiset kiinnostuksen kohteet ovat rikkaus. Ihmiset pyörittävät, rakentavat ja kehittävät yhteiskuntaa. Ilman ajattelevia ihmisiä yritykset eivät innovoi tai työpaikat kehitä hyviä työtapoja.
Lopuksi käytännön vinkki: kysy, kuuntele, puhu, jaa kokemuksia.
Luennoillani pyydän kuulijoita jälkikäteen juttelemaan muiden kanssa siitä, mikä luennosta jäi mieleen. He yllättyvät huomatessaan, että tietty asia, jonka vierustoveri muistaa, meni itseltä luennolla ohi.
Lisää artikkeleita
Lisää artikkeleita
Uravalmentaja Hanna Suorannan mielestä yksilön kestävä ammattiura tarvitsee myös vastuullista johtamista
55 Rise and Shine on sitoutunut edistämään neljää tärkeäksi kokemaansa tavoitetta: 1) poistamme yli 55-vuotiaiden työllistymisen esteitä, 2) räjäytämme organisaatioiden vääristyneet käsitykset ja asenteet 55+ työntekijöitä kohtaan, 3) korjaamme organisaatioiden rakenteet ja…
2.9.2024
2.9.2024
Uravalmentaja Hanna Suorannan mielestä yksilön kestävä ammattiura tarvitsee myös vastuullista johtamista
55 Rise and Shine on sitoutunut edistämään neljää tärkeäksi kokemaansa tavoitetta: 1) poistamme yli 55-vuotiaiden työllistymisen esteitä, 2) räjäytämme organisaatioiden vääristyneet käsitykset ja asenteet 55+ työntekijöitä kohtaan, 3) korjaamme organisaatioiden rakenteet ja…
13.7.2024
55 Rise and Shine -ääni kuuluu jo rekrytointimarkkinoilla
Me 55 Rise and Shine:ssa kuulemme tihenevään tahtiin rekrytointimarkkinoilla lyhyessä ajassa tapahtuneista muutoksista. Yksi suorahakukonsultti kertoo ja kiittää #55riseandshine siitä, että hänen täytyy entistä harvemmin enää perustella asiakkaalle long listan 55 +-vuotiaita.
9.7.2024
Suomi kasvuun, 55+ potentiaali käyttöön
Suomella on varaa parantaa. Tällä hetkellä meillä on paljon työttömiä eli runsaasti käyttämättömiä voimavaroja. Osa näistä ihmisistä hakee töitä turhautuneina, mutta kuitenkin yrittäen löytää sen markkinaraon, josta ponnahtaisivat jälleen ansiotuloja tienaaviksi veronmaksajiksi. Tässä joukossa on lähes 80 000 yli 55-vuotiasta ammattilaista, jotka…
13.7.2024
55 Rise and Shine -ääni kuuluu jo rekrytointimarkkinoilla
Me 55 Rise and Shine:ssa kuulemme tihenevään tahtiin rekrytointimarkkinoilla lyhyessä ajassa tapahtuneista muutoksista. Yksi suorahakukonsultti kertoo ja kiittää #55riseandshine siitä, että hänen täytyy entistä harvemmin enää perustella asiakkaalle long listan 55 +-vuotiaita.
2.9.2024
Uravalmentaja Hanna Suorannan mielestä yksilön kestävä ammattiura tarvitsee myös vastuullista johtamista
55 Rise and Shine on sitoutunut edistämään neljää tärkeäksi kokemaansa tavoitetta: 1) poistamme yli 55-vuotiaiden työllistymisen esteitä, 2) räjäytämme organisaatioiden vääristyneet käsitykset ja asenteet 55+ työntekijöitä kohtaan, 3) korjaamme organisaatioiden rakenteet ja…
13.7.2024
55 Rise and Shine -ääni kuuluu jo rekrytointimarkkinoilla
Me 55 Rise and Shine:ssa kuulemme tihenevään tahtiin rekrytointimarkkinoilla lyhyessä ajassa tapahtuneista muutoksista. Yksi suorahakukonsultti kertoo ja kiittää #55riseandshine siitä, että hänen täytyy entistä harvemmin enää perustella asiakkaalle long listan 55 +-vuotiaita.
Uravalmentaja Hanna Suorannan mielestä yksilön kestävä ammattiura tarvitsee myös vastuullista johtamista
55 Rise and Shine on sitoutunut edistämään neljää tärkeäksi kokemaansa tavoitetta: 1) poistamme yli 55-vuotiaiden työllistymisen esteitä, 2) räjäytämme organisaatioiden vääristyneet käsitykset ja asenteet 55+ työntekijöitä kohtaan, 3) korjaamme organisaatioiden rakenteet ja…
2.9.2024
55 Rise and Shine -ääni kuuluu jo rekrytointimarkkinoilla
Me 55 Rise and Shine:ssa kuulemme tihenevään tahtiin rekrytointimarkkinoilla lyhyessä ajassa tapahtuneista muutoksista. Yksi suorahakukonsultti kertoo ja kiittää #55riseandshine siitä, että hänen täytyy entistä harvemmin enää perustella asiakkaalle long listan 55 +-vuotiaita.
13.7.2024
info@55riseandshine.fi
3455677-9
Verkkosivu: Niocell
Verkkosivu: Niocell
info@55riseandshine.fi
3455677-9
info@55riseandshine.fi
3455677-9
Verkkosivu: Niocell
Verkkosivu: Niocell
info@55riseandshine.fi
3455677-9