Mia Aspegrénin mukaan työnantajien pitäisi osata arvioida paremmin ammattilaisten metatietoa. Pelkästään taitoja etsimällä ei välttämättä löydy paras

10.10.2024

Kokenut työntekijä on usein työuransa aikana ennättänyt kokemaan jo paljon erilaisia käänteitä; toimialan viitekehys tai kilpailutilanne on muuttunut, asiakassegmentti on vaihtunut, teknologia on murtanut arvoketjua… - listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tällaisen kokemuksen omaava asiantuntija kykenee yleensä parempaan työelämän hallintaan’, Mia Aspegrén johdattelee.

Johtamispsykologi Aspegrénilla on 20 vuoden kokemus rekrytoinneista, yksilöiden potentiaalin tunnistamisesta ja kehittämisestä sekä avainhenkilöiden arvioinneista.

Aspegrén haluaisi nähdä ihmisen työssä uudella tavalla. Nykyisin näkemys ihannetyöntekijästä on hänen mielestään liian jäykkä.

’Olemme vielä nuori yhteiskunta. Moderniin ja kehittyvään yhteiskuntaan kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä, jokaisella on oikeus työhön’, Aspegrén valitsee sanansa painavasti.

Monissa yhteiskunnissa kokemuksen nähdään tuovan työyhteisöön selkeää lisäarvoa.

Alvin Tofflerin 1980 julkaistussa menestyskirjassa eroteltiin kolme inhimillisen kehityksen vaihetta: agraarinen, teollinen ja jälkiteollinen. Tämän listan jatkeeksi on lisätty vielä informaatioaalto, jossa Suomikin parhaillaan elää.

Aspegrénin mukaan Suomessa ikäsyrjintä ei ole juuri muuttunut kahden viime vuosikymmenen aikana.

Keskustelun lomassa Aspegrén pohtii ääneen, että ajattelumme työelämässä ja sen johtamisessa perustuu osin yhä teollisen yhteiskunnan rakenteisiin.

Aspegrén kertoo, että kun työmarkkinoilla kysytään potentiaalisinta työntekijää, ajatellaan usein ensisijaisesti nuorta asiantuntijaa.

’Nykyään voidaan kuitenkin jo kaikilla mittareilla todeta, että yhteiskunnastamme löytyy dynaamista osaamista myös kokeneemmalta osalta työvoimaa.’

Tällä Aspegrén viittaa siihen, että nykyihmiset ovat hyvässä kunnossa, ja heidän työmarkkinaosaamisensa on usein hyvin relevanttia sekä päivitettyä.

Aspegrén pitää tärkeänä, että työyhteisö on rakennettu tasapainoisesti. Esihenkilöiden kannattaakin pohtia, täydentävätkö yhteisön jäsenet toisiaan kokemuksen, osaamisen ja iän suhteen maksimaalisen tehokkaasti.

’Mediassa näkee tuon tuosta artikkeleita nuorten pahoinvoinnista työelämän alkutaipaleilla. Uskon, että kokenut ja muutoksia työelämässä nähnyt kollega voisi tukea vasta ruuhkavuosien alussa olevaa työkaveriaan.’

Aspegrén opettaa, että ihmisellä on luontainen psykologinen elinkaari, johon kuuluu inhimillinen tarve auttaa yhteisöään ja sen jäseniä.

Ikäsyrjintä näkyy toisilla toimialoilla selkeämmin kuin toisilla.

’Kun olin aikanaan synnyttämässä, toivoin, että kätilöni olisi kokenut ja minua vanhempi. Esimerkiksi juristin, lääkärin ja psykologin odotetaan usein olevan itseä vanhempia ja kokeneempia osaajia’ Aspegrén naurahtaa ja jatkaa ajatusleikkiään.

Kahvi alkaa Korkeavuoren kadun kahvilassa pikkuhiljaa loppua kupista, joten alamme päättämään antoisaa ja mukavasti polveillutta keskusteluamme.

Viimeinen, viisas lause vielä siis pöytään, kiitos:

’Metatason kokemus kasvaa vain työelämän kautta. Muista pitää huolta omista verkostoistasi, kollegiaalisista suhteistasi ja omasta markkina-arvostasi’, Aspegrén kannustaa kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta Nooa koira sylissään.