”Ole ylpeä osaamisestasi, ikä on vain numero”, ohjeistaa HRS Advisorin toimitusjohtaja Toni Koskinen

18.9.2024

Rise and Shine on sitoutunut edistämään neljää tavoitetta: 1) poistamme yli 55-vuotiaiden työllistymisen esteitä, 2) räjäytämme organisaatioiden vääristyneet käsitykset ja asenteet 55+ työntekijöitä kohtaan, 3) korjaamme organisaatioiden rakenteet ja toimintatavat, jotka vaikeuttavat 55+:ien työllisyyttä ja 4) vastuutamme nykyiset ja tulevat 55+:t kantamaan vastuun omasta työmarkkinakelpoisuudestaan.

Rise and Shine -vapaaehtoinen Jari Kostiainen koostaa syksyn aikana viisi erialaista sisältöä yksilön työmarkkinakelpoisuudesta. Tällä kertaa haastateltavana on HRS Advisorin toimitusjohtaja Toni Koskinen.

Psykologi Toni Koskinen on pitkänlinjan suorahakuammattilainen, jolla on 25 vuoden kokemus suomalaisesta rekrytointikulttuurista.

Toni Koskinen on vetänyt omaa toimistoaan nyt noin 15 vuotta. Sitä ennen entinen metsätalousteknikko haki kannustimiaan MPS-yhtiöstä.

Kuluva vuosi toimialalla on ollut jälleen odottavan toiveikas.

”Vuosi 2022 oli vielä tosi hyvä koronan jälkimainingeissa. Silloin muuten ei ikää paljon kyselty. Syykin oli selvä: halutiin kokemusta, jotta ei tarvitse käyttää aikaa perehdyttämiseen”, Koskinen räväyttää.

Tänä syksynä talouden piristymistä odotetaan jälleen kerran vesi kielellä. Koskinen on työuransa aikana ennättänyt näkemään monenlaista talouden nousua ja laskua. Hänen toimialallaan taloudentila heijastuu välittömästi toimeksiantojen määrään.

”Muistan hyvin, miten -90-luvun lama opetti nöyräksi.”

Koskinen ei pidä ikäsyrjintää niin pahana ongelmana kuin se oli kymmenen vuotta sitten.

”Myönnän sitä toki edelleen olevan, mutta meidän suurimpia ongelmiamme on pieni markkina ja sitä kautta liike-elämän itsensä rakentama toimialavankila. Tarkoitan, että kun olet jollain toimialalla, sinulla on sen osaamisalueen leima otsassa läpi työhistoriasi”, Koskinen valottaa.

Tilanne ikäsyrjinnän osalta Koskisen mukaan on siis rauhoittunut.

”Jos puhutaan johtajahauista, niin onhan yritysten hallituksissa kognitiivista vääristymää. Meillä jokaisella on mielikuva siitä, kuka tai millainen olisi paras ammattilainen haettavaan tehtävään. Näin ajatus uudesta ihannetyypistä on myös rekrytoivalla taholla melko asenteellinen jo ennakkoon.”

Koskinen siteeraa hauskaa tarinaa ’Pekasta’ hänen lähtiessään työyhteisöstä.

”Kun ’Pekka’ lopulta lähtee tai jää eläkkeelle, haetaan tilalle uusi ’Pekka’. Se on vähän ahdasmielistä, mutta valitettavan usein ohjaa hakijatahon motiiveja”, Koskinen naurattaa.

Koskinen jatkaa ja tarkentaa, että suorahakualan ammattilaisten tärkeimpänä velvollisuutena on haastaa toimeksiantajia ja opastaa yrityksiä laajentamaan näkökulmiaan – olipa kyse iästä, toimialaosaamisesta tai työkokemuksesta.

Koskinen näkee myös valoa ja toivoa +55-ikäisten työllistämiskeskustelussa. 55 Rise and Shine -liikettä hän on seurannut suurella mielenkiinnolla.

”Toivon tätä kautta keskusteluun lisää rationaalisuutta, ja sitä liike on tuonutkin. Tietysti alussa on ensin paljon tunnetta, mutta niin pitääkin olla.”

Ole ylpeä kokemuksestasi ja osaamisesta

”Samaan aikaan haluan korostaa, että yli viisikymppisten kannattaa olla ylpeitä iästään. Ikä on vain numero, sitä ei kannata hävetä. On osaamista ja kokemusta ja sitä kannattaa hyödyntää uuden haasteen etsinnässä.”

Työelämän tasa-arvoisuus on kaikkien asia. Asiat muuttuvat, meillä on jopa tuoreita kaikille tuttuja, muuttuneita käytänteitä.

Koskinen ottaa osuvan esimerkin esihenkilö -tittelin käytöstä.

”Kun joku keksi aikanaan esimies -tittelin korvaajaksi sanana esihenkilö, sitä alettiin käyttää heti seuraavana päivänä. Muutoksessa meni yksi yö”, Koskinen innostuu.

"Kaikki +55-ammattilaiset eivät halua välttämättä olla työsuhteessa eläkeikään asti. He saattavat ryhtyä yrittäjiksi ja myydä omaa osaamistaan. Ongelma on se, että meidän rakenteemme eivät juuri tue tätä ajattelua", Toni Koskinen harmittelee.

Vaikka tapaamme ensimmäistä kertaa, tuntuu kuin olisimme puhuneet työstä ja sen vaateista aiemminkin. Tunti Espoon Keilaniemessä menee kuin hujauksessa.

Vielä yksi havainto ennen valokuvien ottamista.

”Työelämä ei ole elinikäistä. Voisimmeko tarkastella työtä enemmän projektina. Meidän vanhempamme olivat sitoutuneita yhteen instituutioon tai työnantajaan, tänään se on taas hyvin harvinaista. Voisimmeko ajatella työuraa projektina – tehtävänä mikä pitää hoitaa, ja se loppuu, kun se on valmis”, Koskinen kysyy ääneen ja katsoo kaihoisasti Itämeren suuntaan.